Maalaamiseni on näkemistä ja kuuntelemista, vajavaisen ihmisen vaellusta rikkinäisessä maailmassa. Maalaan koska uskon lohduttajan syleilyyn, joka joskus koskettaa sydäntä taiteenkin kautta. Rimpuilen irti turhan tiedon ja vajaan ymmärryksen otteesta toiseen todellisuuteen. Maalaan itseni eksyksiin. Raahaan sivellintä sinne tänne, tanssin turhautunutta ja väkivaltaista tanssia. Kadottamalla omat päämääräni voin löytää maalauksen, jossa toivo ja epätoivo alkavat keskustella. Vaelluksen kautta maalaus saa oman luonteensa.
Maalaukseni ovat olemassa olemisen jälkiä. Minulle ne eivät ole enää ilmaisua tai mielikuvituksen tuotettakaan. Ne ovat kokemista, lohdutuksen paikka. Maalaus ei ole kenenkään meidän käsissä. Se on lohduttajan ja kannustajan.
-Rät
Painting for me is about seeing and listening and roaming around in the brokenness of this world. I believe a comforting hand will touch peoples’ hearts through arts. I wrestle to loose the grip of knowledge and understanding, I keep painting until I’m lost. Dragging the brush across the canvas I find myself dancing a violent, frustrated dance. Only by letting go of the vision will hope and despair begin to have dialogue within the painting. Through this kind of wandering a painting receives its unique character.
Most of these paintings are no longer expressions nor products of my imagination. They are marks of existence. To me they are experiential, a place of solace. Painting is not in our hands but in the hands of the comforter and defender.
-Rät